YHDISTYKSEN PERUSTAMISTA

EDELTÄNYT AIKA

Professori Erik Spring

Helsingin Yliopisto

Fysiikan laitos

Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistyksen perustaminen ja ko. alan toiminta ennen tätä aikaa oli paljolti joidenkin henkilöiden tai etenkin henkilöparien yhteistyön ja kiinnostuksen varassa.

Ensimmäiset ja samalla ensimmäisen parin muodostivat professorit Jaarli J. Jauhiainen (1904-1980), joka toimi 1945-1969 Helsingissä Teknillisen korkeakoulun heikkovirtatekniikan professorina ja Carl-Eric Räihä (1904-1982), joka toimi 1950-1971 Helsingin yliopiston lastentautiopin professorina. He pyrkivät solmimaan kontakteja maamme lääketieteen ja tekniikan välille sekä täten kehittämään ko. poikkitieteellistä alaa. Heidän toimintansa perustui, kuten siihen aikaan oli tapana, seuraavaan perusajatukseen: "Kertokaa lääkärit, mitä laitteita tarvitsette, niin kyllä me insinöörit niitä rakennamme!" Tämän parin toiminta osoitti, että lääketieteen ja tekniikan yhteistoiminta oli kummankin alan nopean kehityksen myötä tullut välttämättömäksi. Lisäksi voitiin uutta alaa arvioida "tulevaisuuden alaksi".

Vakavamman ja konkreettisemman muodon sai yhteistoiminta professori Matti Bergströmin ja professori Pekka Ahosen toimesta, jolloin vuorovaikutuksen suunta muuttui myös lääketieteestä tekniikkaan. On mainittava, että Matti Bergström on vuodesta 1963 toiminut Helsingin yliopiston professorina ja Pekka Ahonen toimi Tampereen teknillisen korkeakoulun sähkötekniikan (sovellettu elektroniikka) professorina 1967-1975 sekä ko. korkeakoulun esimiehenä 1969-1972 ja rehtorina 1972-1975.

Vuonna 1966, siis noin vuosi ennen yhdistyksen perustamista kokoontuivat Matti Bergströmin virkahuoneeseen Siltavuorenpenkereellä Helsingissä edellä mainitut henkilöt sekä dosentti, silloin lääket.lis. Tapani Jauhiainen ja kirjoittaja keskustelemaan aiheesta "Mitä pitäisi tehdä lääketieteen ja tekniikan välisen yhteistoiminnan kehittämiseksi maassamme". Kokouksessa todettiin, että seuraavat kolme toimenpidettä olisi syytä pyrkiä toteuttamaan:

1) Ensimmäisen diplomi-insinöörin palkkaaminen sairaalainsinööriksi (Helsingin) yliopis-tolliseen keskussairaalaan.

2) Alan (biolääketieteellis-teknillisen) tutkimuslaitoksen perustaminen (Helsinkiin tai Tampereelle ).

3) Alan yhdistyksen perustaminen maahamme.

Kaikki kolme kohtaa saatiin toteutetuksi melko ripeässä tahdissa. Diplomi-insinööri palkattiin Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan, Tampereelle perustettiin Biotekniikan tutkimuslaitos, josta myöhemmin kehittyi Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen Sairaalatekniikan laboratorio, ja perustettiin Suomen biolääketieteellis-teknillinen yhdistys, joka myöhemmin muuttui Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistykseksi. Yhdistyksen perustamisen käytännön järjestelyistä vastasi pääasiassa Tapani Jauhiainen. Artikkelin kirjoittaja ehdotti alan pohjoismaisen kongressin järjestämistä, jotta saataisiin nopeasti yhteys pohjoismaissa toimiviin alan henkilöihin. Sekin toteutettiin ripeässä tahdissa (Otaniemi, 1970) - jopa niin ripeästi, että kun kutsut oli lähetetty, saapui Helsinkiin pettynyt norjalainen ryhmä, joka oli suunnitellut vastaavanlaista kokousta Osloon.

Ensimmäisestä pohjoismaisesta kokouksesta jäi muistaakseni ylijäämää n. 8 000 mk, millä vastaperustetun yhdistyksen alkuvuosien toimintaa pystyttiin rahoittamaan ja aktiviteettia laajentamaan.

Ehkä Tapani Jauhiainen ja artikkelin kirjoittaja muodostivat siinä vaiheessa kolmannen henkilöparin, joka teki työtä sekä alan että yhdistyksen kehittämiseksi positiiviseen suuntaan.

Professor Erik Spring

Helsinki University

Institute of Physics

THE TIME PRECEDING THE FOUNDATION OF THE SOCIETY

In 1966, i.e. about one year before the foundation of our Society, professors Jaarli Jauhiainen, Carl-Eric Räihä, Pekka Ahonen and M.D. Tapani Jauhiainen as well as myself had a meeting in the office of professor Matti Bergström. We discussed about the subject "What should be done for increasing the co-operation between medicine and engineering in our country?" In this meeting it was declared that the three following tasks should be realized:

1) To hire the first clinical engineer for Helsinki University Central Hospital.

2) The foundation of a research institute in biomedical engineering for Helsinki or Tampere.

3) The foundation of a society in biomedical engineering.

All these three tasks were realized quite soon. I also suggested that a Nordic Meeting on Medical and Biological Engineering should be arranged in Finland to get quickly in contact with the colleagues in the Nordic Countries. Also this was realized very quickly, so quickly, that when the invitations were sent, a Norwegian group arrived in Helsinki, that had planned a similar meeting in Oslo. This First Nordic Meeting was financially so profitable, that the Society was able to finance its activities during the first years with these excess funds.